Toimintaterapia sujuu kuin leikiten

Toimintaterapian avulla edistetään ja ylläpidetään toimintakykyä. Sen tavoitteena on elämänlaadun parantaminen.Toimintaterapiaan tullaan esimerkiksi silloin, kun arjesta suoriutuminen on haasteellista sairaudesta tai vammautumisesta johtuen. Lasten kohdalla haasteita saataa olla esimerkiksi motorisissa taidoissa, vuorovaikutus- ja leikkitaidoissa tai arjen päivittäisissä toiminnoissa, kuten syömisessä tai pukeutumisessa. Yhteistyötä tehdään paljon lapsen lähipiirin, kuten vanhempien ja päiväkodin tai koulun henkilökunnan kanssa.

Toimintaterapiaa toteutetaan sekä vastaanotolla että kotikäynteinä. Vastaanotolla on hyödynnettävissä monipuolisesti SI- liikuntavälineistöä (SI eli sensorinen integraatio tarkoittaa aistitiedon jäsentymistä), kuten erilaisia terapiakeinuja, mahalautaa, trampoliinia, tynnyriä ja niin edelleen. Lisäksi välinevarastosta löytyy runsaasti erilaisia pelejä ja leluja, joilla voidaan motivoida lapsia harjoittelemaan tarkoituksenmukaisia toimintoja. Usein lapset tulevatkin toimintaterapiaan mielellään, sillä taitojen harjoittelu tapahtuu kuin huomaamatta leikin ohessa.

Toimintaterapeutin työpäivä voi olla esimerkiksi tällainen:

8.00    – Saavun töihin ja aloitan päivän lukemalla sähköpostini. Vastaan lapsen vanhemmalle, ja varmistan sovitun palaveriajan lapsen asioissa. Sitten onkin aika laittaa terapiatila valmiiksi ensimmäistä asiakasta varten.  Ripustan terapiakeinun katosta roikkumaan ja rakennan tasapainopuomista, pehmopalikoista ja muotoalustoista motorisen radan.
8.30    – Otan vastaan aamun ensimmäisen asiakkaan. Jutellaan ensin äidin kanssa kuulumiset ja lähdetään sitten lapsen kanssa touhuilemaan. Koska toimintaterapiassa uusia taitoja harjoitellaan leikin lomassa, lapset tulevat ja lähtevät terapiasta yleensä hymyssä suin. Tokaisipa eräskin lapsi karusellikeinussa keinuessaan, että “Täällä on kivempaa kuin Lintsillä”.
9.30    – Lopetellaan asiakkaan kanssa. Kerron äidille, mitä terapiassa tehtiin tänään ja annan vinkkejä siihen, miten samoja asioita voi harjoitella kotona. Samat asiat kirjaan myös koneelle. Sitten kokoan kimpsuni ja kampsuni laukkuun, on aika lähteä koulukäynnille.
10.00    – Huristelen Auronin logolla varustetulla sinisellä autolla seuraavan lapsen luo, ajomatkaa on tällä kertaa yhteen suuntaan noin puoli tuntia. Kotikäyntejä on ympäri Päijät-Hämettä, pisimmillään Hartolassa asti, jolloin ajokilometrejä kertyy runsaasti. Autolla ajaessa ehtii hyvin rauhoittua ja käydä läpi päivän asioita. Samalla mieli lepää, kun katselee  auringossa kylpeviä peltoaukeita.
10.30    – Perillä, tällä kertaa olen lapsen mukana käsityötunnilla. Yhdessä opettajan kanssa mietitään muun muassa apuvälineasioita, jotka helpottaisivat lapsen osallistumista tunnilla. Löydämme ratkaisun, jonka avulla lapsi pystyy tekemään samaa työtä kuin muutkin. Olemme opettajan kanssa tyytyväisiä hedelmälliseen yhteistyöhön.
11.30    – Hyvillä mielin kotimatkalle onnistuneen koulukäynnin jälkeen.
12.00    – Nyt on nälkä! Ruokatauolla henkilökunnan tiloista kuuluu iloista naurua, pitkän pöydän äärellä istuu joukko vihreäpaitaisia auronlaisia. Mukavat työkaverit ovat tärkeä osa työtä. Yhteistyö fysioterapeuttien kanssa on saumatonta.
12.30    – Koko talon palaveri. Käydään läpi käytännön asioita ja mm. koulutustoiveita.
13.30    – Lähden toimintaterapian ohjauskäynnille lapsen kotiin. Tällä kertaa ajomatkaa on vain vartti.
14.45    – Takana on mukavasti sujunut ohjauskäynti. Yhdessä vanhempien kanssa keskusteltiin lapsen arjesta ja mietittiin mm. toimintaterapian tavoitteita.
15.00    – Auronilla, nyt on aikaa viimeistellä päivän kirjaukset, vastata sähköposteihin sekä soitella puheluita. Konsultoin myös kollegaa ja saan hyviä vinkkejä uusien liikuntavälineiden käyttöön terapiassa.
16.00    – Päivä pulkassa, nyt kotiin!

Elina Tillikainen
Auron-toimintaterapeutti, Lahden Fysteam