Täysillä kuntoon

Jussi, 28, tekee kaiken täysillä – mukaan lukien sen äkkikäännöksen, joka katkaisi hänen eturistisiteensä Alpeilla. Kun saman määrän energiaa lataa omaan kuntoutukseensa, on tuloksena ennätysvauhdissa parantunut polvi.

”Reilu vuosi sitten olin laskettelemassa Itävallassa. Olin urheillut koko ikäni eikä minulle ollut koskaan sattunut yhtään mitään – olin siis kuolematon 27-vuotias mies. En ollut Itävallassakaan pyytelemässä vuorelta anteeksi ja vauhti rinteessä oli sen mukainen.

Puolivälissä viikkoa lähdin kavereiden kanssa tulemaan vuoren huipulta alas – täyttä vauhtia tietysti. Ylhäällä lumi oli kovaa, alhaalta aurinko oli jo lämmittänyt sitä pehmeämmäksi. Kaverit laskivat edeltä ja oletin heidän jatkaneen alemmas, mutta kesken laskun huomasin, että he olivat pysähtyneet yllättävän lähellä olevalle väliasemalle. Yritin tehdä äkkipysähdyksen, mutta möykkyiseksi jarrutetun pehmeän lumen, vieraiden lainasuksien ja päivän laskujen aiheuttaman väsymyksen yhtälö teki tepposet: kaaduin ja polvesta kuului pelottava rusaus. Totesin, että tämän kevään laskut olivat tässä, ja saisin varmasti heittää hetkelliset hyvästit kaikille muillekin harrastuksilleni. Ja olin juuri oppinut tekemään paikaltani takaperin voltin – pystyisinköhän siihen temppuun enää ikinä?

Kaverit tulivat nostamaan minut ylös. Eniten harmitti se, ettei tilanne edes ollut paha. Vauhtia oli paljon, mutta olin kaatunut suksilla monta kertaa huomattavasti pahemmin. Polvi oli kuitenkin niin kipeä, että minut vietiin moottorikelkalla alas ja suoraan sairaalaan. Sairaalassa polvi röntgen-kuvattiin ja todettiin, ettei mikään ole murtunut. Lääkäri ei juuri puhunut englantia enkä itse hallitse polven anatomian sanastoa saksaksi enkä latinaksi, mutta päättelin, että syynä täytyy olla eturistiside – se kun tuntuu aina aiheuttavan kaikkien polvivammat.

Vakuutus vaakalaudalla

Seuraavana päivänä aloin selvittää vakuutusasioita. Työskentelen vakuutusalan edunvalvonnassa, joten luulisi että vakuutukseni olisivat olleet viimeisen päälle kunnossa. Siinä luulossa olin itsekin, mutta pahaksi onneksi olin vähän aikaisemmin eronnut edellisestä ammattijärjestöstäni ja selvisi, että siinä missä muut ammattiliiton kautta ottamani vakuutukset olivat voimassa vakuutuskauden loppuun, juuri matkavakuutus oli katkennut liitosta eroamiseen. Fiilis oli aika tympeä. Istuin innsbruckilaisessa keittiössä ilman vakuutusta, polvi murskana ja katselin kun kaverit tekivät lähtöä rinteeseen.

Sitten muistin, että minulla oli työsuhde-etuna tapaturmavakuutus. Soitin tärisevin käsin henkilöstöpäällikölle ja kysyin, mikä on vakuutuksen voimassaoloalue. Hän vastasi, että se on voimassa myös vapaa-ajalla ja koko maailmassa. Tuuletin niin että kämppä raikui!

Pian Suomeen tultuani pääsin magneettikuvaukseen, jossa varmistui, että eturistiside oli poikki. Sain pian ajan myös leikkaukseen, jossa minulle tehtiin uusi eturistiside takareidessäni olevasta jänteestä. Lääkäri oli varoitellut minua etukäteen, että takareisi tulee olemaan jopa kipeämpi kuin polvi ja vaatimaan yhtä lailla kuntoutusta.

Kuntoutus vauhtiin

Hakeuduin heti leikkauksen jälkeen fysioterapiaan. Auron-ketju oli vakuutusyhtiöni hyväksymislistoilla ja siihen kuuluva Tampereen OMT Keskus sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä kotoani. Se osoittautuikin oivalliseksi valinnaksi. Nautin suuresti joka käynnistä, vaikka muutaman kerran fysioterapeuttini Mikko Nuuttila murjoikin jalkaani niin, että irvistelin. Olin kuullut, että hyvässä fysioterapiassa annetaan itselle avaimet oman kuntoutuksen edesauttamiseksi ja arvostin fysioterapeutin keskustelevaa otetta. Tiesin että se, millaiseksi polvi tulisi, olisi itsestäni kiinni. En ikinä antaisi itselleni anteeksi sitä, jos se ei parantuisi kunnolla siksi, etten viitsinyt noudattaa ohjeita.

Aloin kuntoutua hirvittävän nopeasti. Olin viikkoja edellä normaalista toipumisvauhdista. Jälkitarkastuksessa lääkärini totesi, ettei uskoisi, että polvi on leikattu vasta kolme viikkoa aikaisemmin ellei olisi itse leikannut sitä. Pari kuukautta leikkauksen jälkeen otin ensimmäisiä varovaisia hölkkäaskeleita ja kuukautta myöhemmin juoksin jo viiden kilometrin lenkkejä.

Yksi takapakkikin kuntoutumiseeni mahtui. Toipumiseni oli jo hyvässä vauhdissa ja eräissä häissä unohdin itsekin vammani. Innostuin menemään tanssilattialle ja pian tunsin takareiden revähtävän. Fysioterapeuttini ohjeisti minua teippaamaan reiden tiukkaan pakettiin ja tulemaan näyttämään sitä mahdollisimman pian. Vastaanotolla Mikko sitten laittoi reiden kylmäkompressioon ja kertoi, että takareiden revähdys ei ole minulle tehdyn leikkauksen jälkeen mitenkään harvinainen. Revähdys vei kuntoutumistani muutamalla viikolla taaksepäin; nyt olin normaalissa toipumisvauhdissa entisen ennätystahtini sijaan.

Kesän ajan jatkoin treenaamista fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja syksyllä sain ottaa treenin tueksi myös painot. Olin edelleen hirveän motivoitunut: kävin punttisalilla useamman kerran viikossa ja hinkusin jo kovasti lempiharrastusteni sulkapallon ja kilpachearleadingin pariin.

Lokakuussa, puoli vuotta onnettomuuden jälkeen, fysioterapeutti totesi, ettei minulle jäänyt vammasta mitään liikerajoitteita ja voin tehdä kaikkea mitä haluan. Asfaltille ei kuulemma paranisi mennä tekemään kolmiloikkaa ja puolimaratonistakin pitäisi keskustella ensin fysioterapeutin kanssa, mutta keväällä pääsisin varmasti jo lumille.

Ensimmäinen kerta rinteessä onnettomuuden jälkeen oli mahtava! Olo tuntui kyllä aluksi huteralta ja keho muisti edelleen sen liikeradan, jossa vamma oli syntynyt, joten ihan niin reikäpäisesti en uskaltanut painaa menemään kuin ennen. Mutta pian keho muisti myös vauhdin hurman.

Ja se takaperin voltti onnistui myös uudestaan. Viimeksi eilen hyppäsin sen nurmikolla ihan vaan puhtaasta riemusta – nyt on kaikki saavutettu, kiitos ja kumarrus kaikille!”

 

Fysioterapeutin kommentit

  1. Polven kuntouttamisessa keskeistä on asiakkaan motivoiminen harjoitteluun. Jussin kaltaisten motivoituneiden asiakkaiden kanssa on hieno tehdä yhteistyötä, kun fysioterapiassa voi asettaa selkeän tavoitteen johon pyritään. Tällöin terapeutti voi keskittyä fyysiseen kuntouttamiseen ja tukemaan asiakasta tavoitteessaan. Omasta kuntoutumisesta kiinnostunut ja harjoittelua pelkäämätön asenne edesauttoi Jussin kuntoutumista, mutta myös hänen hyvä fyysinen kunto ja lihastasapaino olivat eduksi.
  2. Säännöllinen harjoitteiden päivittäminen ja oikeiden liikemallien opettelu, yhdistettynä manuaalisen terapian eri muotoihin, auttoivat Jussin nopeaan kuntoutumiseen. Manuaaliset hoidot painottuivat arven hoitoon ja faskioiden sekä lihasten käsittelyihin, niiden toiminnan normalisoimiseksi, sekä nopeuttamaan palautumista harjoitusrasituksesta. Askel- tai tekniikkavirheitä ei useimmiten huomaa itse, joten asiantuntijan apu on tarpeen.
  3. On tärkeää muistaa, että aika ei paranna toimintakykyä, vaan oikea liike oikeaan aikaan. Yksilöllisiä harjoitteita kuntoutusohjelmassa tulee tarkistaa säännöllisesti, jotta saavutetaan optimaalinen kuntoutuminen. Lopputestauksella varmistetaan, että asiakkaalla on riittävä liikehallinta ja toimintakyky asetettujen tavoitteiden mukaiseen turvalliseen liikkumiseen. Näin toimittiin myös Jussin kanssa.