Sähköpöytä ja jooga – avaimet terveeseen selkään

Anu-Liisa, 50, alkoi kärsiä päätetyön aiheuttamista yläselän krampeista kymmenen vuotta sitten. Hän sai akuutin vaivan hoidetuksi pian pois fysioterapiassa, mutta huonoista työasennoista poisoppiminen ei tapahtunut yhdessä yössä. Pikkuhiljaa tie kohti tervettä selkää kuitenkin avautui.

”Selkäkipuni alkoivat aivan yllättäen kymmenisen vuotta sitten. Ensimmäinen kipukouristus tuli ollessani joululahjaostoksilla. Ilma oli kylmä ja minulla oli ehkä hieman liian vähän vaatetta päällä. Kun palasin autolle, tunsin krampin iskevän selkääni – ihan kuin lapojeni väliin olisi iskenyt puristava rautakoura. Pääni lakkasi liikkumasta. Minulla oli edessäni 25 kilometrin ajomatka kotiin ja mietin huolestuneena, miten ikinä selviytyisin matkasta.

Jotenkin kuitenkin ajaa sinnittelin kotiin ja seuraavana päivänä menin lääkärille. Sain särkylääkkeitä ja lihasrelaksanttia, mutta vaivan syy jäi selvittämättä.

Sen jälkeen kramppeja alkoi tulla vähän väliä. Ne lamauttivat kehon muutamaksi päiväksi ja vaikuttivat toki myös mielialaani. Olin tuolloin nelikymppinen ja vietin päiväni tietokoneen ääressä tai palavereissa istuen. En suinkaan ollut työkavereistani ainoa, jolla oli jumeja yläselässä ja hartioissa, joten osasin yhdistää krampit päätetyöhön ja vääränlaiseen työasentoon liittyviksi.

Erään kerran tympäännyin kipuun lopullisesti. En halunnut elää kipujen kanssa, jos minun ei ollut pakko. Niinpä menin työterveyshoitajalle ja sain lähetteen fysioterapiaan Lahden Auronille. Siitä alkoi polkuni kohti kivutonta elämää.

Vähän kerrallaan

Fysioterapeutti kartoitti ensin kokonaistilanteeni, katsoi kehoni läpi ja määritteli ongelmaksi sen, ettei työasentoni ei pysy oikeanlaisena, koska hyvän asennon säilyttämiseksi vaadittavat lihakset eivät olleet riittävän vahvat. Olin tottunut istumaan väärin enkä jaksanut pysyä ergonomisesti paremmassa asennossa, vaan pää lysähti pian eteenpäin ja selkä pyöristyi.

Sain aluksi fysioterapeutilta vain kolme täsmäliikettä, joiden avulla minun oli määrä aktivoida lihaksiani. Määrä oli juuri sopiva: koin että sen verran liikkeitä jaksan muistaa ja tehdä päivittäin. Ja koska olin päättänyt, että teen kivuille sen, mitä voin, tein liikkeet säntillisesti joka päivä enkä fuskannut yhtään. Samalla lisäsin arkiliikuntaa ja pyrin kiinnittämään työasentoon huomiota töissä.

Kun seuraava tapaamiskerta tuli, fysioterapeutti kiitteli edistymistäni ja totesi, että näkee kyllä, että olen tehnyt töitä selän eteen. Sain lisää kuntouttavia liikkeitä. Kävimme ne fysioterapeutin kanssa tarkkaan läpi kuntosalilla, jotta liikkeet varmasti jäisivät lihasmuistiini oikein. Kolmannella tapaamisella fysioterapeutti jo totesi, että pahin on ohitse ja minulla on hyvät valmiudet jatkaa kuntoutumista itsekseni.

Poisoppiminen vie aikaa

Vaikka varmasti jokainen päätetyötä tekevä on kuullut, miten tärkeää työergonomia on, tieto ei yleensä iske tajuntaan ennen kuin kivut osuvat omalle kohdalle. Silloinkin vanhoista tavoista on tietysti vaikeaa oppia eroon – niin minunkin. Fysioterapeuttini vinkkasi, että työkavereiden kesken voi sopia, että ryhdikkäästä asennosta muistutetaan, kun nähdään toisen pään nuokahtavan kohti ruutua. Voi myös kuvitella kantavansa rintamuksellaan kaunista kaulakorua, jota haluaa esitellä kaikille. Vähitellen oikeanlainen asento alkaa sitten jäädä lihasmuistiin. Keho alkaa tulla itse herkäksi ergonomiselle asennolle.

Poisoppimisessa menee kuitenkin aikaa. Omalla kohdallanikaan paraneminen ei tapahtunut yhdessä yössä. Muutaman seuraavan vuoden aikana kramppeja tuli edelleen silloin tällöin ja jouduin huollattamaan kehoani niin fysioterapeutilla kuin hierojallakin.

Yksi merkittävä tekijä kuntoutumisessani oli se, että löysin astangajoogan. Ensimmäinen harjoitus oli niin vaativa ja keholleni uusi, että se tuntui itse asiassa aika pahalta. Jokin lajissa kuitenkin veti minua puoleensa – osaavalla ohjaajalla oli eittämättä osuutta asiaan. Opettajani perehdytti minut lempeällä tavalla joogan maailmaan. Joogasta tulikin minulle elämäntapa. Se on jollain tavalla arjessani läsnä joka päivä, niinäkin päivinä, jolloin en tee fyysistä harjoitusta. Minulle jooga on psykofyysinen kokonaisuus, joka tuntuu hyvältä henkisesti ja fyysisesti.

Se, että astangaharjoitus on aina samanlainen, on hyvä mittari. Se kertoo minulle, miten kulloinkin voin. Hyvin mennyt harjoitus kertoo edistymisestä, mutta takkuisempi treeni auttaa minua tunnistamaan sen, mitä kehoni yrittää kertoa. Samalla harjoitus opettaa mielen malttia: hyväksyn että tänään on tällainen päivä ja tällainen harjoitus. Elämä on muuten niin kiihkeää – sitä toivoo kovasti että asiat menisivät nappiin ja aina onnistuisi. Joogaharjoitus antaa perspektiiviä siihen, että jotkut asiat ovat helppoja, jotkut vaikeita, ja niiden kaikkien kanssa on työskenneltävä kärsivällisesti.

Vahva suositus sähköpöydälle

Olen nyt viisikymppisenä paljon paremmassa kunnossa kuin 40-vuotiaana. Olen todella tyytyväinen yleistilanteeseeni, vaikka toki päätetyöntekijälle tyypillisiä tuntemuksia vieläkin välillä tulee.

Käytän töissä nykyisin sähköpöytää. Aamupäivisin seison ja jossain vaiheessa päivää lasken työpöydän istuma-asentoon. Sähköpöytää voin suositella todella lämpimästi muillekin.

Myös tietokoneeni muistuttaa minua päivittäin taukojumpasta. Ruudulle pompahtaa kahdesti päivässä kutsu tehdä kahden minuutin taukojumppaohjelma. Vaikka ohjelma on kiusallisen helppo painaa punaisesta ruksista pois, sitä tulee kuitenkin myös tehtyä melko usein. Kaksi minuuttia kun ei oikeasti ole pitkä aika.”

 

Fysioterapeutin kommentit:

  1. Joskus virheellisen kuormituksen korjaaminen voi lähteä liikkeelle kaukaa kipuilevasta alueesta, jopa alaraajoista saakka. Anun kanssa on jaloista vähitellen edetty alaselän kautta niskahartia- alueelle. Näin pitkä prosessi vaatii kuntoutujalta sitkeyttä ja fysioterapeutilta kykyä perustella harjoitteet ja välitavoitteet.
  2. Omatoimisella harjoittelulla ja sen säännöllisyydellä on valtava merkitys. Kukaan meistä ei voi liikkua varastoon. Täytyy löytää oma keino jatkaa harjoitteita säännöllisesti ja nousujohteisesti.
  3. Ihminen on kokonaisuus. Hyvinvointiin vaikuttaa ympäristö, missä toimimme sekä arjen tuomat stressaavat tilanteet. Nämä molemmat voivat lisätä jännittyneisyyttä sekä kipua. Haasteena on tunnistaa ja korjata ne asiat jotka ovat merkityksellisiä juuri sinulle.