Paljon harmia nivelrikosta

Riitta on sairastanut nivelrikkoa nelikymppisestä asti. Tauti levisi vähitellen sormista jalkoihin ja lopulta selkään. Kun selkään tuli kaikkea muutakin ongelmaa, hakeutui Riitta fysioterapiaan. Kivuille on nyt löytynyt pari vaihtoehtoista hoitolinjaa, ja harjoitukset jatkuvat.

Olin alle 40-vuotias, kun sorminiveleni ensimmäisen kerran kipeytyivät ja turposivat ilman syytä. Ajattelin, että olen satuttanut ne jotenkin, mutta en sen kummemmin huolestunut asiasta. Kun sain neljännen lapseni nelikymppisenä, sormieni kivut pahenivat. Palasin töihin hammaslääkäriksi, mutta sormet jatkoivat oireiluaan ja työstä tuli yhä vaikeampaa. Sain diagnoosiksi nivelrikon. Akuutissa vaiheessa sormet olivat hirvittävän kipeät ja kosketusarat. Tulehduksen rauhoittuessa niiden nivelet menivät muhkuraisiksi ja jäykiksi.

Jouduin siirtymään osa-aikaiselle eläkkeelle, mutta muutaman vuoden päästä työkyvyttömyyseläke oli ainoa vaihtoehto. Olin 53-vuotias enkä voinut tehdä käsilläni mitään. Taloudellisesti ei tietenkään ollut kannattavaa jäädä työelämästä pois, mutta sitäkin enemmän minua harmitti työkyvyn menettäminen. Tunsin itseni luuseriksi. Menetin myös työpaikan tarjoaman yhteisöllisyyden tunteen, eivätkä työkaverini tuntuneet ymmärtävän tuskaani. En päässyt eläkkeelle, vaan jouduin jäämään eläkkeelle silloin, kun ikätoverini elivät kiireisimpiä työvuosiaan.

Kuin kaksi sahanterää

Surutyö asiasta kesti noin vuoden päivät. Sen jälkeen pystyin vihdoin hyväksymään, ettei asialle voinut mitään. Ammatinvalintani oli ollut väärä, mutta mistäs sen olisi silloin nuorena voinut tietää. Nivelrikko on siitä kavala sairaus, että se iskee aina siihen kohtaan, jota rasitetaan. Työni ja käsityöharrastusteni takia se iski ensimmäiseksi sormiin. Minulla on nykyisin ihan kirjaimellisesti peukalo keskellä kämmentä, en voi ommella edes nappia.

Mutta nivelrikko ei jäänyt pelkästään käsiin. Olen aina rakastanut tanssia ja liikuntaa, ja pikkuhiljaa tauti levisi jalkateriin ja nilkkoihin ja polveen. Sekä polveni että nilkkani on leikattu tapaturman seurauksena, ja onnettomuudet provosoivat nivelrikon kehittymistä niihin kohtiin. Nivelrikossa luiden välissä oleva, pehmusteena toimiva rustotyyny rappeutuu. Röntgenkuvissa käteni luut näyttävät vastakkain asetetuilta sahanteriltä; niiden välissä ei ole mitään pehmentävää ainetta. Kun niveliä pitää varoa, aiheutuu siitä helposti ongelmia toisaalla. Huonosti parantuneen nilkkaleikkauksen seurauksena olen joutunut ontumaan pitkään, ja se on puolestaan kipeyttänyt selkäni.

Vaikea selkä

Selkä minua vaivaakin eniten: siinä on paitsi nivelrikkomuutoksia, myös skolioosi, nikamasiirtymä ja selkäydinkanavan ahtauma. Kun selkä leikattiin ja ahtaumaan puristuksiin jääneet hermot vapautettiin, sain lähetteen fysioterapeutille. Terveyskeskuksessa minulle sanottiin, että selässä on niin monta ongelmaa, että olisi parasta hakeutua spesialistin vastaanotolle yksityiselle puolelle. Tuttavani suositteli OMT-keskuksessa työskentelevää Markku Paatelmaa, ja sainkin hänelle ajan.

Olen käynyt Markulla talven ja kevään aikana yhteensä 16 kertaa. Hän on paneutunut ongelmiini perusteellisesti ja olen saanut vastauksia minua pitkään askarruttaneisiin kysymyksiin. Markku on tehnyt minulle erilaisia manipulaatiohoitoja, joista on selvästi ollut selvästi apua. Olen myös noudattanut tunnollisesti hänen antamiaan omahoito-ohjeita kotona ja kuntosalilla. Vaivani eivät kuitenkaan poistuneet kokonaan. Niinpä Markku lähetti minut Ortonin kipupoliklinikalle Jukka-Pekka Kourin konsultaatioon. Hän totesi, että selässä on pari eri ongelmaa ja niille on pari vaihtoehtoista hoitolinjaa. Sain lähetteen uuteen magneettikuvaan, minkä perusteella jatkohoitoa Ortonissa nyt mietitään. Joka tapauksessa omat harjoitukseni ja käynnit Markulla jatkuvat. Syksylle on myös suunnitteilla tekonivelleikkaus ongelmanilkkaani.

Suvusta vikaa ja voimaa

Meillä nivelrikkoa on suvussa. Äitini ja isoäitinikin ovat siitä kärsineet, mutta minulla vaiva on alkanut todella aikaisin. Valitettavasti tämä ominaisuus taitaa myös periytyä: reilusti alle nelikymppisillä tyttärilläni on nyt jo oireita. Hekin saivat niitä raskauksien myötä.

Ei elämäni silti ole tyhjää ollut, vaikka tauti ja sen sivuvaikutukset ovatkin rajoittaneet toimiani. Olen haalinut itselleni hirveästi harrastuksia, olemme matkustelleet paljon, ja kuusi lastenlastani pitävät minut kiireisenä. Vietämme paljon aikaa lasten perheiden ja lastenlasten kanssa yhteisessä vapaa-ajanpaikassamme. Olen myös aina ollut hälytysvalmiudessa matkustamaan heidän luokseen Helsinkiin, Lappeenrantaan tai Berliiniin, kun lastenhoitoapua on tarvittu. Viime aikoina olen joutunut kulkemaan näihin paikkoihin kyynärsauvoilla enkä ole enää oikein voinut nostella lapsia, mutta he ovat tuoneet todella paljon sisältöä elämääni.

Fysioterapeutin vinkit nivelrikkopotilaalle:

  1. Nivelen kuormittaminen ei ole vahingollista, päinvastoin kuormitus voi vielä jopa elvyttää nivelruston parantumista.
  2. Harjoitteluohjelman on syytä olla tarkkaan laadittu. Käypä hoito -suosituksen mukaan hoidon pitäisi olla fysioterapeutin yksilöllisesti ohjaamaa.
  3. Jos nivelrikko on edennyt jo niin pitkälle, että kuormituskipu ei helpota edes levossa eikä fysioterapiasta tai lääkityksestä ole enää apua, on syytä kääntyä ortopedin puoleen.