Harvinaisen haasteellinen polvivamma

Lacrossea ja jääkiekkoa aktiivisesti harrastava Niko-Joonas, 33, sai polveensa lyhyen ajan sisällä kaksi vammaa, jotka olivat yhdessä tehdä lopun hänen pelaamisestaan. Taitavat ammattilaiset ja sinnikkyys kuitenkin veivät miehen takaisin pelikentille – ennätysajassa.

“Harrastan fyysisesti rankkoja joukkuelajeja kuten jääkiekkoa ja lacrossea eli haavipalloa. Lacrossea pelaan SM-sarjassa ja treenejä on sen mukaisesti. Kovassa lajissa tulee vähän väliä pieniä kolhuja, mutta eräissä harjoituksissa vuonna 2011 sattui vähän pahemmin: polveni eturistiside vääntyi.

Ensiavussa vammaa pidettiin venähdyksenä, ja sain kaksi viikkoa sairauslomaa. Polvi ei kuitenkaan alkanut parantua ja niinpä hakeuduin pelaajavakuutuksen turvin erikoislääkärin vastaanotolle. Lääkäri tutki jalkaa ja pohti jopa sen leikkaamista, mutta päätti kuitenkin, että on parasta antaa turvotuksen laskea ja katsoa tilannetta uudestaan myöhemmin. Sain polveeni hiilikuitutuen ja pääsin palaamaan töihin. Ennen pitkää jalka kesti myös urheilemisen.

Toinen isku

Kolmen kuukauden kuluttua onnettomuudesta polveni vääntyi uudelleen, tällä kertaa pelissä kotiyleisön edessä. Menin samalle erikoislääkärille, ja hän katsoi polvea huultaan purren. Aikaisemmin poikki menneen eturistisiteen lisäksi polvesta oli vaurioitunut ulompi ristiside ja kierukka. Niin moni osanen oli pois paikaltaan, ettei lääkäri uskaltanut alkaa leikata polvea. Hän lähetti minut eteenpäin Oulun yliopistolliseen sairaalaan, mutta siellä tuomio oli sama: polvivamma oli niin vaikea, ettei lääkäri halunnut ryhtyä leikkaukseen. Eturistisiteen olisi kuulemma vielä voinut leikatakin, mutta sitten minun olisi pitänyt lopettaa urheileminen kokonaan. Ajatus oli musertava.

Viimeisenä oljenkortena sain erään tamperelaisen huippu-urheilijoita operoivan yksityislääkärin yhteystiedot. Pala kurkussa istuin autoon ja lähdin Tampereelle näyttämään polveani. Lääkärin reaktio yllätti minut täysin: hän oli niin innoissaan polvivammani tuomasta haasteesta, ettei meinannut pysyä tuolissaan. Hän lupasi laittaa polven kuntoon – loppu olisi kiinni minusta itsestäni.

Vammayhdistelmäni oli niin harvinainen, että leikkaus kuvattiin opintomateriaaliksi. Salissa hääri siis kolme lääkärin lisäksi muutama kameramies. Halusin itsekin pysyä hereillä ja seurasin operaatiota tv-ruudulta.

Kokonaisvaltainen kuntoutus

Sain ohjeeksi olla muutaman viikon päästä leikkauksesta yhteydessä fysioterapiaan. Otin yhteyttä minulle jääkiekkoajoiltani tuttuun Medirex Kokkolaan ja sain fysioterapeutikseni kokeneen urheiluvammojen kuntouttajan. Polveani alettiin kuntouttaa määrätietoisesti muutaman kerran viikossa. Kokonaisvaltainen, fyysisen ja henkisen puolen huomioiva kuntoutus alkoi tuottaa pian tuloksia: aluksi en päässyt edes kyykkyyn, mutta jo muutaman kuukauden päästä vedin syväkyykkyä painoilla. Paljon oli kiinni siitä, että aloin itse luottaa siihen, että jalka kantaa.

Alkuperäinen arvio oli, että voisin alkaa urheilla 9–12 kuukauden päästä leikkauksesta. Hyvän kuntoutuksen ansiosta pääsin pelikentille jo paljon aikaisemmin – 7,5 kuukauden päästä leikkauksesta pelasin jälleen SM-ottelussa. Olen syvästi kiitollinen lääkärilleni ja fysioterapeutilleni siitä tempusta, jonka he minulle tekivät.

Usko itseen ja yhteisön tuki

Uskon, että omaa elämää pitää muokata sen mukaan, miten maailma rullaa. Itse en suostunut hyväksymään sitä kohtaloa, etten enää urheilisi, mutta jouduin muuttamaan pelityyliäni onnettomuuden jälkeen. Asentoni on nyt paljon pystympi, mutta menen kentällä kuten ennenkin. Jääkiekkoa pelatessani käytän pidempää mailaa. Kaikki on itsestä kiinni.

Tai ainakin melkein. Terveydenhuollon taitavien tukijoukkojen lisäksi paranemista taatusti vauhditti lacrosse-yhteisöltä saamani tuki. Joukkuetoverit toivat minulle sairaalasta kotiuduttuani joukkueen logostakin löytyvän laiskiaispehmolelun, jolle he olivat itse ommelleet pelinumerollani varustetun pelipaidan. Laiskiaisen käteen oli virkattu lacrosse-maila. Pidättelin kyyneliä, kun otin lahjan vastaan. Se, jonka edessä kyyneliä ei tarvinnut pidätellä, oli oma vaimo. Hän pyyhki ne silmäkulmastani silloin, kun minuun sattui ja oli paha olla.”