Leikkauksen jälkeinen turvotus ja sen hoito

Lymfahoidolla pyritään lisäämään ja nopeuttamaan kehon omaa imunestekiertoa ja sitä kautta vähentämään turvotusta.

Leikkauksen jälkeen leikatulle alueelle kerääntyy usein nestettä, sillä leikkauksen aikana imusuonisto vaurioituu. Kudoksissa solujen välitilaan kertyvä neste aiheuttaa turvotuksen. Vaurioituneella alueella imusuonisto on usein ylikuormittunut lisääntyneen nestekertymän takia.

Turvotusta voi usein olla runsaasti ja se saattaa olla kivuliasta sekä rajoittaa nivelten liikeratoja. Runsas turvotus voi aiheuttaa kipua, paineen tunnetta, voimattomuutta, pistelyä tai puutumista. Mitä nopeammin turvotus saadaan liikkeelle, sen nopeammin voidaan aloittaa tai jatkaa muuta kuntoutusta. Lymfaterapiaa toteutetaan usein myös fysioterapian rinnalla. Alkuvaiheessa lymfahoitoa voidaan, ja olisi suotavaakin, toteuttaa päivittäin. Lymhahoitoa voidaan tehostaa myös LPG-laitteella ja lymfateippauksella.

Etenkin suurten leikkausten jälkeen voi turvotusta muodostua, kun raajan käyttö on rajoitettua. Esimerkiksi polven keinonivelleikkauksen, nivelside- ja kierukan korjausleikkauksen jälkeen koko alaraajan käyttö voi olla rajoitettua ja alaraajalle varaaminen kevennettyä kyynärsauvojen avulla. Tällöin lihakset eivät pääse tehokkaasti pumppaamaan nesteitä kehossa ja turvotus voi jämähtää polveen ja näin hidastaa paranemista.

Lihaspumppauksen aktivoiminen oikeanlaisella harjoittelulla ja kohoasennon suosiminen auttavat turvotuksen hoidossa. Vedessä tapahtuva liikunta ja veden hydrostaattinen paine tehostavat lymfakiertoa ja poistavat turvotusta aktiivisen liikkeen avulla. Veteen saa kuitenkin mennä vasta tikkien poistamisen jälkeen, kun leikkaushaava on täysin umpeutunut. Haavan arpeuduttua arvenhoitoa voidaan toteuttaa manuaalisella käsittelyllä, LPG-laitteella ja arpisilikonilla. Oikein toteutetun arvenhoidon tuloksena arvesta tulee elastinen ja liikettä myötäilevä.