Kroppa kuntoon

Kroppa kuntoon

Miten löydän oikeanlaisen terapeutin?

Miten löydän oikeanlaisen terapeutin?

20.11.2015

Jorman, 59, rinnassa alkoi yhtäkkiä tuntua selittämätön tärinä. Kun hänelle oli tehty kaikki mahdolliset testit eikä selitystä löytynyt, esitti eräs lääkäri valistuneen arvauksen. Josko vaivaan auttaisi OMT-fysioterapia?

Piinaava tärinä rinnassa

”Eräänä aamuna herätessäni tunsin rinnassani voimakasta tärinää. Tunne oli kuin ylävatsan alueelle olisi kytketty vanha, harvakäyntinen moottori. Puolen sentin edestakaiselta ravistukselta tuntuva liike kehon sisällä oli kerrassaan kamalan tuntuinen, vaikka ei varsinaisesti sattunutkaan.

Vapina ei ottanut loppuakseen. Se loimuili kehossa ja tuntui välillä palleassa, välillä taas alaselässä, pakaroissa tai takareisissä. Pelkäsin pahoin, että jonain päivänä se tuntuu vielä päässäkin. Ja sekin päivä koitti. Tärinä oli niin voimakas, että kun nojasin seinään, tunsin koko talon tärisevän. Kerran vaimoni sanoi tuntevansa tyynyn tärisevän, kun nukkui kanssani samalla tyynyllä. Arvelinkin, että niin voimakkaan aistimuksen on pakko tuntua myös ulospäin.

Koin muitakin erikoisia tuntemuksia. Muutaman kerran selkäydinkanavassani tuntui hidasta kutinaa – kuin ötökkä oli laskeutunut sitä pitkin alas häntäluuhun saakka ja kivunnut sieltä hitaasti takaisin ylös, välillä pysähdellen. Kerran tunsin, kuinka kaulasta lähti alaspäin ritisevä tunne. Sitä voisi kuvailla kehon sisällä hitaasti ja kivuttomasti palavaksi tähtisadetikuksi. Impulssi tuntui noin sentin syvyydessä ja eteni niin hitaasti, että pystyin seuraamaan sitä sormellani. Se eteni ensin kehon vasenta puolta kohti sydäntä. Kun tuntemus tavoitti sydänalan, sydämeni alkoi laukata noin 120 kertaa minuutissa normaalin 80 sijaan. Tovin päästä aataminomenan tienoilta lähti toinen impulssi, tällä kertaa rintalastan oikeaa puolta kohti keuhkon alaosaan. Keuhkoihin edettyään se tuntui pysäyttävän hengityksen: pystyin hengittämään läähättäen, kun oikein keskityin asiaan, mutta itsestään henki ei tuntunut kulkevan.

Mikä tahansa diagnoosi

Selvittäessäni syytä tärinään ja sen oheisaistimuksiin kävin läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat lääkärit. Minusta otettiin kaikki verikokeet, magneettikuvat ja ultraäänet; lääketiede etsi ja ihmetteli. Minua lähetettiin huippuspesialistilta toiselle, ja seurasin jokaista vinkkiä kuin vainukoira.

Olen ammatiltani maisemamaalari ja liikun paljon luonnossa. Aloin epäillä, että kyseessä olisi neuroborrelioosi, mutta selkäydinnäyte paljasti, ettei siitä ole kysymys. Minua tutkittiin myös trooppisten tautien klinikalla, koska olin tehnyt työmatkoja Venäjälle. Sieltäkään syytä ei löytynyt. Myös Parkinsonin tauti ja MS-tauti suljettiin pois.

Kävin jopa homespesialistin juttusilla. Hän kertoi, että home voi aiheuttaamitä käsittämättömiä oireita, ja tuntemukseni voisivat hyvin viitata siihen. Se vaihtoehto voitaisiin sulkea pois, kun olen asunut pois kotoa parin viikon ajan.

Kerran terveyskeskuksessa vastaanotolle pääsyä odotellessani selasin harvinaisia sairauksia sairastavien lehteä. Siinä kerrottiin, että Euroopassa tunnetaan 8000 harvinaista sairautta. Ajattelin, että tuohonko kastiin joudun. Mutta lopulta olin valmis mihin tahansa diagnoosiin, kunhan vain saisin tietää, mikä tärinän aiheuttaa. Huolta aiheutti sekin, että ilman diagnoosia tällainen vapaa taiteilija ei saa mitään tuloja työnantajalta eikä valtiolta. Konkurssin mahdollisuus kävi mielessä.

Keho ja mieli syynissä

Kun vaivaan ei tuntunut löytyvän kehosta syytä, alettiin mennä pään sisään. Olin jo vitsaillutkin lääkäreille, että minut varmaankin laitetaan lataamoon, kun kerron oireistani. Mutta ihan sama – kunhan saisin apua.

Vaivaan liittyikin paniikkikohtauksen tyyppisiä oireita sydämentykytyksineen ja hengenahdistuksineen. Olen 59-vuotias ja olen ollut esillä elämässäni paljon, enkä panikoi mistään, joten uskon itse, etteivät paniikkikohtausoireet johtuneet vain siitä, että epätietoisuus kalvoi mieltäni, vaan kyse oli pikemminkin vapinan sivuoireesta.  Mutta mene ja tiedä – paniikkikohtausten toinen nimi on stressireaktio ja se voikin olla kohdallani todenmukaisempi ilmaus.

Kävin hetken aikaa psykoterapiassa. Keskusteluista elämää ymmärtävän, koulutetun ja empaattisen ihmisen kanssa oli ehdottomasti hyötyä, sillä ihminen käpertyy helposti tautiinsa. Toisin kuin muilla auttajilla, hän ei toiminut päämäärähakuisesti eikä tuputtanut, tyrkyttänyt tai ohjannut minua, vaan kyseli vointiani ja antoi minun puhua. Samalla oma ajatteluni avautui.

Muutaman kerran kävin jopa psykiatrilla. En kokenut olevani sen tarpeessa, mutta löytymättömän vaivan huoli kalvoi tajuntaani siitä määrin, että otin vastaan kaiken avun, jota lääkärit minulle tarjosivat. Kokemus oli erikoinen, mutta tulipa sekin koettua. Muutaman kerran jälkeen psykiatrikin totesi, ettei selitys vaivaan ainakaan mielen sektorilta löydy.

Valistunut arvaus

Lopulta tuli eteen päivä, jolloin sairauskertomukseni suljettiin. Viimeinen minut tutkinut lääkäri sanoi, että kaikki lääketiede on tutkinut minut nyt niin perusteellisesti kuin mahdollista, eikä mitään ole löytynyt. En siis saanut vastausta vaivaani, mutta sain arvauksen.

Etevä lääkärini arveli, että rintarangassani voisi olla hermopinne. Hän päätteli näin, koska oireeni viittasivat hidastuneisiin hermoimpulsseihin ja ne taas viittaavat siihen, että hermot on puristuksissa. Hän kertoi, että on urallaan törmännyt muutamaan tapaukseen, jossa rintarangan hermopinne on saanut tahdonalaisen ja ei-tahdonalainen hermoimpulssin vaihtamaan rataa. Kaulaa pitkin menevät kaikki signaalit pitkin kehoa, mutta se on kapea paikka, ja on mahdollista, että hermoimpulssit ovat päässeet hyppäämään vääriin ratoihin. Sairaalassa asialle ei voitaisi enää tehdä mitään, mutta lääkäri sanoi, että jos jostain avun saat, niin OMT-fysioterapiasta. Vaiva vain on niin hankala, että tekijän pitäisi olla erittäin kokenut.

Vielä yksi huippuspesialisti

Niinpä otin yhteyttä Itäkeskuksen OMT Keskukseen. Sain ajan OMT-fysioterapian huippuasiantuntijalle Martti Palolle. Hän kuunteli tarinani, käsitteli kehoani ja sanoi lopulta varmalla ja rennolla ammattimiehen asenteella, että kyllä nämä tärinät saadaan loppumaan. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka uskalsi sanoa minulle niin.

Martti Palo näytti minulle vastaanottohuoneen nurkassa seisovasta muoviluurangosta, miten kehon hermoradat kulkevat ja miten ne voivat jäädä pinteeseen. Hän totesi, että minun hoitoni kohdentuu nyt tiettyihin niveliin ja niiden avaamiseen.

Aloitin fysioterapeutin määräämät kotijumpat. Heiluin tangon kanssa kotona päivittäin ja vitsailin vaimolle, että hänellä on nyt oma tankotanssija kotona. Fysioterapeutin vastaanotolla kävin kerran viikossa kymmenkunta kertaa. Hän käsitteli selkääni, niskaani, hartioitani ja raajojani varmoin ja voimakkain ottein ja seurasi samalla tuntemuksiani. Aika pian minusta alkoi tuntui, että nyt ollaan oikealla tiellä.

 Sitten tuli hetki, jolloin huomasin, etten tärise. En ollut kokenut sellaista oloa kuukausiin. Tunne oli niin vapauttava! En liikahtanutkaan, ettei tärinä vain palaisi. Nautin tärisemättömyydestä koko kehollani ja tajunnallani. Eikä tärinä palannut, vaikka lopulta liikahdinkin.

Olen äärettömän kiitollinen Martille avusta ja olen kiitollinen myös sille lääkärille, joka hoksasi, että OMT-fysioterapia voisi auttaa. Etsin itse aikoinani paljon tietoa netistä, ja huomasin, että meitä selittämättömästä sisäisestä tärinästä kärsiviä on muitakin. Toivon, että muutkin huomaavat kokeilla tätä hoitovaihtoehtoa. Itse sain hoidon avulla elämäni takaisin.

Fysioterapeutin 3 vinkkiä:

  1. Jorman kaltaisia oirekuvia ei tule vastaan kovinkaan usein, mutta lievempinä niitä tapaa kuitenkin useita kertoja vuodessa. Tärinä painottuu voimakkaasti rintarangan alueelle, mikä on luonnollista, koska sympaattinen hermosto on juuri siellä. Tavallisimmin oireita esiintyy vagus-hermon vaikutusalueella.
  1. Oireet ilmenevät yleensä rintakipuna tai rytmihäiriöinä. OMT-fysioterapian kannalta on aina hyvä lähtökohta, että oireiden alkuperästä on suljettu pois sisäelinperäiset syyt.
  1. Jorman hoitolinja oli kuin suoraan OMT-fysioterapian manuaalista: laaja,  perusteelliseen anamneesiin perustuva alkututkimus, manuaaliset rankaan, kylkiluuliitoksiin ja pehmytkudoksiin kohdistetut mobilisoivat käsittelyt sekä omakohtaisten, aktivoivien harjoitteiden ohjaus ja annostelu. Erittäin tärkeää on myös asennon eli ryhdin korjaus ja opetus niin vapaa-aikaan kuin työhönkin. Loppu onkin sitten motivoimista, kannustamista ja uskon valamista!

Lue myös: